Esittely

Heissan! Päätin perustaa blogin nyt ihan vain senkin takia, että suunnitelmissa olisi ensi vuoden alussa ylläpitohevosen tulo, jos kaikki nyt sujuu mutkitta. 

Jonka kanssa olisi tarkoitus ensi kaudella kisata seura-ja aluetasolla esteitä,koulua ja kenttää, mutta lisää saatte kuulla sitten myöhemmin!

Voin heti aluksi kertoa, että tämä ensimmäinen blogini koskaan, joten tehdessähän sitä vasta oppii. Kerron nyt aluksi vähän heppailu historiaani ja samalla tulee esitellyksi minuun eniten vaikuttaneet hevoset.. :)

Ratsastuksen aloitin 8- vuotiaana Vesajärven ratsutallilla. Kävin ponitunneilla puolisen vuotta pikkusiskoni kanssa, mutta jouduin lopettamaan kuskaus vaikeuksien takia. Muistan kuinka innoissani olin aina, kun menimme ravissa puomeja tai muita hauskoja tehtäviä. Tunnit olivat hyviä, vaikka en niistä paljoa muistakaan. Menin aina samalla tietyllä isohkolla valkoisella ponilla. Dream pony. :)

Kiinnostus oli koko ajan ollut pinnalla hevosiin ja ratsastukseen, joten onnekseni sain aloittaa uudelleen Lavian Ratsastuskeskuksella ollessani 12- vuotias. Paikan löysin ihan netistä bongailemalla enkä ole hetkeäkään katunut! Talli oli juuri aloittanut toimintansa, joka oli hyvin monipuolista. Ehdin käydä Laviassa säännöllisesti tunneilla neljän vuoden ajan ennen kuin se harmillisesti muutti Valkeakoskelle. Pitkän matkan vuoksi en ole siellä voinut jatkaa.

Kuva vuodelta 2008 Pursi-Tulia

Nuo neljä vuotta olivat elämäni hienoimmat. Vietin paljon vapaa-aikaani tallilla viikonloput ja viime kesän mm. "töitä" tehden. Monenlaisia hevosia persoonaltaan on tullut vastaan, mutta aina ne "haastavat ja omalaatuisimmat" ovat olleet ne omimmat. Olen saanut kokea miltä tuntuu tehdä töitä nuoren hevosen kanssa ja hienojen opetusmestarien, jotka eivät anna mitään helpolla.

Tallin seurakisoissa on tullut ahkerasti pyörittyä. Koulupuolle raviohjelmasta-HeB ja esteillä puomiluokasta-80 cm. Olen aina ollut enemmänkin esteratsastaja ja vauhdin hurmasta nauttiva, joten tallin kenttäratsastus painotus sopi minulle loistavasti. Opettajat kisasivat kenttää alue-ja kansallisella tasolla, joten sieltä innostukseni kenttää kohtaan kasvoi ja kasvoi. Olin 2009 vuonna Lavian kenttä/esteleirillä, jossa hyppäsimme n. 50 cm kaikenlaisia maastoesteitä. Hinku kumminkin kasvoi, kunnes viime kesänä pääsin nauttimaan Niinisalossa ja Ypäjällä maastoesteiden huumasta ja sille tielle jäin..

Seuraeste 80 cm Haapahuhta

Itseeni eniten vaikuttaneita hevosia on muuta.

Hansa on tällä hetkellä 19- vuotias suomenhevosruuna. Muistan, kun näin Hansan ensimmäisen kerran se oli hyvin itsetietoinen ja inan hapantanaama näyttävä herrasmies. Selkään saattoi laittaa kenet vaan ja missä tilanteessa vaan. Hansasta tuli heti alussa suosikkini. Pidin sen pienistä askeleista ja luotettavuudesta. Hansa oli ensimmäinen hoitohevoseni ikinä ja sen tulen mistamaan aina.. Kiinnyin herraan kovasti sen vuoden aikana, jonka sitä hoidin. Kova paikka oli kuulla Hansan lähtevän leasingiin.

Hansan kanssa pääsimme aika pitkälle, sillä viime kesänä kävimme Ypäjän kisaviikolla harrasteluokan kenttäkisoissa ja muutenkin kesällä kisasimme seurakisoissa. Turbopappa pääsi vauhtiin.

               Lavran seuraeste 80 cm 2. !!

Vasta nyt viime kesänä tajusin, kuinka hieno opetusmestari Hansa on. Se tekee kaiken jos vain osaa pyytää. Pienempänä muistan välillä, kun se ei suostunut hyppäämään esteen yli vaan tyylikkäästi ohitti sen varmaan 40 krt putkeen ja sitten mentiin kunniakierroksia ympäri kenttää.. Nyt kun osasi pyytää niin ongelmia ei ollut, pikemminkin sai nauttia täysillä. Hansan kanssa koin ensimmäiset oikeat maastoesteet ja myös ne vähemmän oikeat, vaikka vuosia oli välissä. Saan olla kiitollinen, että opin tuntemaan tämän hienon herran. 

           Ypäjän kisaviikko 2011 harraste

Toinen itseeni syvästi vaikuttanut hevonen on Ravelon Meno alias Rölli. Rölliin sain tutustua vuonna 2010 talvella kesään asti. Rölli oli silloin 6- vuotias nuori ja hyvin innokas tapaus. Ihmisen kunnioitus oli mitä oli, mutta kultaisen luonteen ja sen omalaatuisuutensa vuoksi se valloitti sydämeni. Sen ajan, kun Rölli oli Laviassa sain mennä sillä hyvin paljon tunneilla ja siitä tuli uusi hoitohevoseni Hansan tilalle. Röllin kanssa treenattiin karsinassa pysymistä, suihkepullojen siedätystä ja kaikkea mahdollista. Se oli ensimmäinen nuorempi hevonen, jonka kanssa sain puuhailla ja kokea kaikkea uutta. Siitä se nuoriin hevosiin innostuminen lähti. ;)

             Rölli irtojuoksutus kevät 2010..

Rölli myytin kesän 2010 alussa, silloin mietin että haluanko enään kiintyä mihinkään hevoseen, sillä onnistuneeti olin ne kaikki yksi kerrallaan menettänyt. Kului muutama hassu viikko tai kuukausi, kunnes ratsastuksen ohjaajamme Satu kysyi, haluaisinko ruveta hänelle kisakäyttöön tulleelle tammalle hoitajaksi. 

Siitä lähti yhteinen taival Richelle eli Fannin kanssa. Tuo tamma ei ulkonäköisesti ole mikään prinsessa, mutta sen olemus ja luonne tekivät pysyvän vaikutuksen. Ensi kerran, kun näin tuon otuksen mietin, että mitäköhän tästäkin tulee.. 

 Alkua 2010 kesä

Fanni oli iso hollaninpuoliverinen, joka oli aluksi lihakseton ja heinämahan omaava rento tamma. Ei kestänyt kauaakaan, kun tajusin tamman arvokkuuden ja sen hienouden. Puuhailin Fannin kanssa aluksi ihan vain talutellen ja tutustuen, sillä tämä oli meille kaikille vielä uusi tuttavuus. Satu teki tuon vuoden aikana todella hienon työn Fannin kanssa, hevonen muuttui ihan silmissä upeaksi näyksi. 

Ensimmäisen kerran ratsastaessani Fannilla mietin mihin olin oikein joutunut. Iso eläin ripauksena joak nurkasssa olevat möröt. :D Kyllähän sieltä niitä hyppyjä ja loikkiakin tuli, mutta en voinut kuin nauraa!

Ensimmäinen ratsastus syksy 2010

Se kerta vakuutti minut täysin, tuo on se hevonen jonka kanssa haluan oppia tekemään yhteistyötä. Eihän se missään vaiheessa ollut helppoa, sillä Fannia oli ennen ratsastettu vain olympia suussa ja taukoa oli ollut. Fannin kanssa tuli koettua ne ilot ja surut. Välillä tuntui,että ei saatana tää menee ihan vituiks, mutta ne pienen pienet hetket joiden tunne oli niin mahtava ettei voi sanoin kuvailla.. Juuri ne hetket saivat minut aina jatkamaan. Menin Fannilla melkein joka ratsastustunti ja vapaa-aika tallilla sen kanssa ollessa.

Tämän hevosen kanssa tein enemmän kuin minkään muun hevosen kanssa siihen mennessä. Maastoilimme, tuuppasimme koulua, hyppäsimme, menin ilman satulaa milloin missäkin, päästelimme talvella pellolla, kävimme jopa koulukisoissa ja ihan mitä vaan keksiä saattoi. Voin sanoa ihan suoraan, että en olisi uskonut silloin mitä kaikkea tulemme yhdessä tekemään. Satun ansioista Fannista tuli sellainen mikä se oli. Syksyllä 2011 Fanni palasi omistajalleen.

Mutta kerron joskus lisää tästä mahtavasta hevosesta sillä seuraavaksi vuorossa on Sarpen Romeo eli Romeo. Romeo tuli Laviaan toukokuussa 2011 toisen suomenhevosen kanssa. Ikää tällä herralla on nyt 6 pian 7 vuotta. Yllättäen nuori ja raaka hevonen veti minua puoleensa, joten siitä meidän yhteinen taival alkoi. Romeo oli raaka ja energinen lapsi, jota ei oltu vielä kauheasti ratsastettu. Se hevonen vain kolahti ja kolahti syvälle. Romeon kanssa tuli harrastettua ihan kaikenlaista laidasta laitaan. Hevonen näki ensimmäiset estekisansa kesäkuun alussa, joissa pompottelimem 40-50 cm ja 60-70 cm innokkaasti ja hyvin vauhdikkaasti.

Olin koko kesän tallilla töissä ja sain ratsastaa Romeon oikeastaan joka päivä, jonka avulla opin miltä tuntuisi omistaa oma hevonen. Kesän aikana Romeo kehittyi huimasti se koki ensimmäiset koulu-ja estekilpailunsa, ensimmäiset leirikilpailut, leikkitunteja, maastoilua, päästelyä, valmennukset ja Niinisalossa käytiin kesän lopussa hyppäämässä harrasteen maastoesteitäkin. Syksyllä meidän yhteinen taival loppui, mutta voin sanoa että opin enemmän todella paljon nuoren hevosen kanssa tekemällä.

Niinisalo 2011

Käytiin Niinisalossa hyppäämässä elokuun alussa Romeon kanssa. Se oli ehkä mahtavin kokemus ikinä!

Ensimmäiset "maastoesteet"

 Niinisalo

 Kesäfiilis

Ekat koulukisat, raviohjelma 1. ;)

Tämä nuori hevonen opetti minulle kärvällisyyttä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kiitos siitä! Nykyään hevonen on siirtynyt yksityiomistukseen, mutta tästä kuullaan vielä.

Tulipas pitkä postaus, mutta ensi kerralla lisää